Unionin tuomioistuimen oikeudenkäyntitilastot - 2023
Ks. unionin tuomioistuimen yksityiskohtaiset tilastot
Lyhyt katsaus viime vuoden tärkeimpiin tilastollisiin suuntauksiin
Unionin tuomioistuimen apulaiskirjaaja Marc-André Gaudissart
Tämän aiemmin toimielimen varsinaiseen vuosikertomukseen sisältyneen tekstin tarkoituksena on esittää vuosittaiseen tapaan lyhyt yleiskatsaus viime vuoden oikeudenkäyntitilastoista ilmeneviin tärkeimpiin suuntauksiin. Siinä tarkastellaan unionin tuomioistuimessa vuonna 2023 vireille tulleiden asioiden kohdetta, alkuperää ja luonnetta, ja annetaan joitakin ohjeita siihen, miten unionin tuomioistuimen kyseisenä vuonna ratkaisemia asioita koskevia tietoja olisi tulkittava.
I. Vireille tulleet asiat
Unionin tuomioistuimessa vuonna 2023 vireille pantujen asioiden määrä vastaa mittayksikön tarkkuudella täsmälleen kolmen viime vuoden keskiarvoa, sillä vuonna 2023 vireille tulleiden asioiden määrä, eli 821 asiaa, on 15 yksikköä suurempi kuin vuonna 2022 vireille tulleiden asioiden määrä (806 asiaa) ja 17 yksikköä pienempi kuin vuonna 2021 vireille tulleiden asioiden määrä (838 asiaa). Oikeudenkäyntiasiat ovat myös jakautuneet asioiden luonteen mukaan suurin piirtein samalla tavalla kuin aiempina vuosina – pelkästään ennakkoratkaisupyyntöjen ja valitusten osuus kaikista unionin tuomioistuimessa vireille pannuista asioista on edelleen yli 90 prosenttia (518 uutta ennakkoratkaisupyyntöä ja 231 valitusta, välitoimia koskevaa valitusta tai väliintuloa koskevaa valitusta) – mutta lukijan huomio kiinnittyy erityisesti unionin tuomioistuimessa vuonna 2023 vireille pantujen kanteiden määrän kasvuun.
Vaikka kanteiden määrä oli ennätyksellisen alhaisella tasolla vuonna 2021, jolloin uusia asioita pantiin vireille vain 29, vuonna 2023 se nousi 60:een asiaan eli yli kaksinkertaistui. Kasvu selittyy kumoamiskanteiden määrän lisääntymisellä. Vuonna 2023 nostettiin 8 kannetta, kun taas vuonna 2022 niitä nostettiin vain 2, ja yksi jäsenvaltio (Puola) nosti viime vuonna yksinään 7 kannetta unionin lainsäätäjän ympäristönsuojelun ja energiatehokkuuden aloilla toteuttamista toimista. Kasvu selittyy myös jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteiden määrän kasvulla, koska vuonna 2023 komissio päätti aloittaa useita rinnakkaisia rikkomusmenettelyjä sen johdosta, etteivät tietyt jäsenvaltiot olleet huolehtineet täytäntöönpanosta tai ilmoittaneet toteutetuista toimenpiteistä noudattaakseen perussopimusten mukaisia velvoitteitaan. Myös merkittävä osa näistä asioista koskee ympäristöalaa (luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu, haitallisten vieraslajien seurantajärjestelmän käyttöönotto, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen, yhdyskuntavesien käsittely ja jätteiden käsittely jne.), mutta monet niistä koskevat myös perinteisempiä aloja, kuten henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, liikennettä, tekijänoikeutta ja lähioikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla sekä toimenpiteitä, jotka on toteutettava väärinkäytösten paljastajien tehokkaan suojelun varmistamiseksi.[1]
Ennakkoratkaisuasioissa on yllätyksetöntä, että – kun otetaan huomioon yleinen geopoliittinen tilanne ja monet aseellisten konfliktien pesäkkeet unionin ulkorajojen läheisyydessä – suurin osa unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi vuonna 2023 saatetuista kysymyksistä koski vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta (82 ennakkoratkaisupyyntöä) ja monet niistä liittyivät turvapaikkaoikeutta ja kolmansien maiden kansalaisten kansainvälistä suojelua koskevien sääntöjen tulkintaan. Kuten vuonna 2022, myös lukuisat viime vuonna unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuista ennakkoratkaisukysymyksistä koskivat verotuksen, kuluttajansuojan ja liikenteen aloja (53, 52 ja 40 ennakkoratkaisupyyntöä), kun taas vuonna 2023 unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista tehdyissä valituksissa oli kyse pääasiassa immateriaalioikeuksien, kilpailun, valtiontuen ja henkilöstön aloista. Vaikka uudenlaisiakin oikeudenkäyntiasioita kehittyy, nämä alat muodostavat kuitenkin edelleen merkittävän osan unionin yleisen tuomioistuimen toiminnasta.
Unionin tuomioistuimeen vuonna 2023 saapuneiden ennakkoratkaisupyyntöjen maantieteellisestä jakautumisesta on todettava, että poikkeuksetta kaikkien jäsenvaltioiden tuomioistuimet kääntyivät vuoden 2023 aikana unionin tuomioistuimen puoleen, mikä on osoitus perussopimuksilla luodun tuomioistuinten välisen vuoropuhelun elinvoimaisuudesta. Edellisvuosien tapaan saksalaiset tuomioistuimet ovat edelleen ennakkoratkaisupyyntöjen ”maantieteellisen rankinglistan” kärjessä (94 unionin tuomioistuimelle vuonna 2023 toimitettua ennakkoratkaisupyyntöä), mutta tällä kertaa saksalaisten tuomioistuinten jälkeen eivät tule enää italialaiset tuomioistuimet vaan bulgarialaiset ja puolalaiset tuomioistuimet, jotka kääntyivät viime vuonna unionin tuomioistuimen puoleen 51 ja 48 kertaa. Puolan osalta on huomautettava, että vuonna 2023 esitettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen määrä on suurin sen jälkeen, kun Puola liittyi Euroopan unioniin 20 vuotta sitten, kun taas bulgarialaisista tuomioistuimista vuonna 2023 tulleiden ennakkoratkaisupyyntöjen määrä on lähellä bulgarialaisten tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen ennätysmäärää vuodelta 2021 (58 pyyntöä).
Samanlainen havainto voidaan tehdä Romaniasta tulleiden ennakkoratkaisupyyntöjen osalta. Romanialaiset tuomioistuimet esittivät unionin tuomioistuimelle vuonna 2023 hyvin suuren määrän ennakkoratkaisupyyntöjä eli peräti 40 ennakkoratkaisupyyntöä, ja tämä määrä on verrattavissa siihen huippuun, joka saavutettiin vuonna 2019, jolloin ne esittivät unionin tuomioistuimelle 49 ennakkoratkaisupyyntöä. Romanialaisten tuomioistuinten vuonna 2023 esittämät kysymykset koskivat niinkin erilaisia asioita kuin valokaapeleiden tariffiin luokittelua, elintarviketurvallisuutta, kuluttajien suojelua kohtuuttomilta ehdoilta ulkomaanvaluutan määräisissä luottosopimuksissa, arvonlisäveron vähennysoikeutta, muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa henkilö on vakuutettu, syntyneiden sairauskulujen korvaamista sekä perusoikeuksien suojan kansallisen tason ja unionin oikeuden ensisijaisuus-, yhtenäisyys- ja tehokkuusperiaatteiden noudattamisen välistä herkkää suhdetta.
Kiireellisten oikeudenkäyntiasioiden osalta on huomattava, että vuoden 2022 tavoin asian käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä tai kiireellisessä menettelyssä koskevia pyyntöjä tehtiin huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2021. Kun kyseisenä vuonna esitettiin peräti 90 pyyntöä kaikki erilaiset asiat mukaan luettuina, vuonna 2023 asian käsittelyn nopeuttamiseksi toimitettiin 41 pyyntöä. Unionin tuomioistuin ei käsitellyt yhtään asiaa nopeutetussa menettelyssä, kun taas kiireellinen ennakkoratkaisumenettely aloitettiin vuonna 2023 kahdesti asioissa, jotka koskivat oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY (EUVL 2003, L 251, s. 12) 5 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan kanssa, tulkintaa[2] sekä SEUT 325 artiklan 1 kohdan, Brysselissä 26.7.1995 allekirjoitetun Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen tulkintaa.[3]
Valitusten osalta tilanne on kuitenkin päinvastainen. Kun vuonna 2021 unionin tuomioistuimessa pantiin vireille 9 välitoimia tai väliintuloa koskevaa valitusta, siinä pantiin vuonna 2023 tällaisia valituksia vireille 18 eli kaksi kertaa enemmän.
II. Ratkaistut asiat
Vireille tulleiden asioiden tapaan myös unionin tuomioistuimen vuonna 2023 ratkaisemien asioiden määrä vastasi kolmen viime vuoden keskiarvoa. Kuluneen vuoden aikana unionin tuomioistuin ratkaisi vuonna 2023 783 asiaa, kun taas vuonna 2021 se ratkaisi niitä 771 ja vuonna 2022 puolestaan 808. Koska ennakkoratkaisupyynnöt ja valitukset muodostavat suurimman osan unionin tuomioistuimessa vuonna 2023 vireille pannuista asioista, ei ole yllättävää, että tämä koskee myös unionin tuomioistuimessa ratkaistuja asioita.
Jos tarkastellaan tarkemmin asioiden ratkaisutapaa viime vuonna, on huomattavissa, että myös se muistuttaa hyvin suuresti sitä tapaa, jolla asioita ratkaistiin vuonna 2022. Unionin tuomioistuin antoi kyseisenä vuonna 466 erilaista tuomiota ja 265 erilaista määräystä, kun taas vuonna 2023 tuomioiden ja määräysten määrä oli 469 ja 253, eli niitä oli lähes yhtä paljon kuin edellisenä vuonna. Tämä havainto koskee myös lainkäyttövaltaa käyttäen annettuja määräyksiä, joilla asian käsittely päätetään, lukuun ottamatta määräyksiä, joilla asia poistetaan rekisteristä, joilla todetaan, että lausunnon antaminen raukeaa, tai joilla asia siirretään unionin yleiseen tuomioistuimeen. Vuonna 2022 niitä oli 167 ja vuonna 2023 puolestaan 163, mutta näiden määräysten jakautuminen asioiden luonteen mukaan on hieman erilainen.
Kun vuonna 2022 ennakkoratkaisuasioista 12,7 prosenttia ratkaistiin määräyksellä, joka annettiin joko työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan, työjärjestyksen 99 artiklan tai näiden kummankin määräyksen nojalla, tämä prosenttiosuus kasvoi viime vuonna 14,6 prosenttiin. Valitusten osalta työjärjestyksen 181 artiklan tai 182 artiklan nojalla annetulla määräyksellä ratkaistujen asioiden prosenttiosuus on sitä vastoin pienenemässä, sillä vuonna 2022 se oli 56,8 prosenttia, kun taas vuonna 2023 se oli enää 45,9 prosenttia. Tämä vaihtelu selittyy sillä, että vuonna 2023 ratkaistiin suurempi määrä valituksia tuomiolla, sillä useissa monimutkaisissa asioissa on jouduttu järjestämään istunto ja/tai esittämään julkisasiamiehen ratkaisuehdotus.
Vaikka viime vuonna valitusten johdosta annettiin enemmän tuomioita kuin vuonna 2022, tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuja kumottaisiin enenevissä määrin. Viime vuosina valituksia on ratkaistu hyvin samansuuntaisesti kuin aiemminkin riippumatta siitä, millä tavalla ne on päätetty ratkaista. Vuonna 2023 ratkaistuista 201:stä valituksesta 37 johti unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamiseen ja vain 10 johti asian palauttamiseen unionin yleiseen tuomioistuimeen. Tässäkin tapauksessa näitä lukuja voidaan verrata melko hyvin edellisen vuoden lukuihin, sillä vuonna 2022 unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumottiin 39:ään otteeseen (yhteensä 196:sta ratkaistusta valituksesta) ja unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen vain 9:ssä tapauksessa.
Kuten vuonna 2022, kolmen tuomarin jaostoissa – mukaan lukien valituslupajaosto – ratkaistut asiat muodostavat yli puolet unionin tuomioistuimen vuonna 2023 ratkaisemista asioista (lukuun ottamatta määräyksiä, joilla asia poistetaan rekisteristä, joilla todetaan, että lausunnon antaminen raukeaa, tai joilla asia siirretään unionin yleiseen tuomioistuimeen). On kuitenkin huomattava, että viiden tuomarin jaostoissa ratkaistujen asioiden osuus on kasvanut viime vuoden aikana – vuonna 2023 nämä ratkaisukokoonpanot ratkaisivat 298 asiaa verrattuna 270:een asiaan edellisenä vuonna – kun taas suuressa jaostossa ratkaistujen asioiden osuus on puolestaan puolittunut, sillä se pieneni 80:stä vuonna 2022 ratkaistusta asiasta vain 36:een vuonna 2023 ratkaistuun asiaan. Tämä kehitys on seurausta siitä, että unionin tuomioistuin suhtautuu valikoivammin asioihin, jotka edellyttävät suuren jaoston myötävaikutusta, erityisesti unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettujen asioiden määrän ja monimutkaisuuden johdosta, mutta se selittyy myös sillä, että tietyillä aloilla on olemassa hyvin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, minkä vuoksi asiat on aiempaa helpompi siirtää pienempään viiden tuomarin kokoonpanoon.
Oikeudenkäyntien kestosta on huomattava, että asioiden käsittelyyn kului kaikki erilaiset asiat mukaan luettuina keskimäärin hieman vähemmän aikaa kuin edellisenä vuonna, sillä vuonna 2023 siihen kului 16,1 kuukautta, kun taas vuonna 2022 siihen kului 16,4 kuukautta. Tämä käsittelyajan lyheneminen johtuu pääasiassa kanteiden keskimääräisen käsittelyajan lyhenemisestä (23,5 kuukaudesta vuonna 2022 20,8 kuukauteen vuonna 2023) ja vähäisemmässä määrin ennakkoratkaisupyyntöjen keskimääräisen käsittelyajan lyhenemisestä (17,3 kuukaudesta 16,8 kuukauteen). Asioiden keskimääräinen käsittelyaika riippuu kuitenkin edelleen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettujen asioiden monimutkaisuudesta ja niiden ratkaisutavasta, mikä selittää sen, miksi unionin tuomioistuin pitää tärkeänä unionin lainsäätäjälle 30. marraskuuta 2022 esittämäänsä pyyntöä siitä, että osa sen ennakkoratkaisuasioita koskevasta toimivallasta siirretään unionin yleiselle tuomioistuimelle ja että valituslupamekanismin aineellista soveltamisalaa laajennetaan.
III. Vireillä olevat asiat
Unionin tuomioistuimessa oli 31. joulukuuta 2023 vireillä 1 149 asiaa eli noin 40 asiaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Koska suurin osa näistä asioista on ennakkoratkaisupyyntöjä (760 asiaa) ja valituksia (289 asiaa), edellä mainitun uudistuksen täytäntöönpano vaikuttaa väistämättä näihin tilastoihin, koska uudistuksen voimaantulon myötä uusia ennakkoratkaisupyyntöjä siirretään tietyissä asioissa unionin yleiseen tuomioistuimeen.
[1] Vuonna 2023 komissio nosti siis kanteita kuutta jäsenvaltiota vastaan siitä syystä, etteivät ne olleet toteuttaneet unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23.10.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17) noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä taikka toimittaneet niitä. Ks. asiat C‑147/23, C‑149/23, C‑150/23, C‑152/23, C‑154/23 ja C‑155/23 (Puolan tasavaltaa, Saksan liittotasavaltaa, Luxemburgin suurherttuakuntaa, Tšekin tasavaltaa, Viron tasavaltaa ja Unkaria vastaan nostetut kanteet).
[2] Ks. tuomio 18.4.2023, Afrin, C‑1/23 PPU (EU:C:2023:296).
[3] Ks. tuomio 24.7.2023, Lin, C‑107/23 PPU (EU:C:2023:606).
Katso myös
Varhaisempia oikeudenkäyntitilastoja on koottu Historia-otsikon alle.