Onko vielä 2000-luvulla
kristittyjen vainoja?
Suurimmalle osaa suomalaisia on lähes mahdotonta käsittää, että vielä nyt 2000-luvulla kristittyjä vainotaan. Yleinen luulo on, että kristittyjen vainot jäivät antiikin Rooman vallan aikaan.
Länsimaissa olemme eläneet jo sukupolvia uskonnonvapauden keskellä. Mutta itse asiassa myös Suomessa uskonnonvapaus on melko tuoretta. Vasta vuonna 1889 lailla sallittiin ihmisten liittyä muuhun kirkkokuntaan kuin luterilaiseen tai
ortodoksiseen. Tällöin säädettiin eriuskolaislaki. Niinkin myöhään kuin vuonna 1923 säädettiin Suomen ensimmäinen uskonnonvapauslaki.
Kristinuskon painopiste on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana voimakkaasti. Vielä
1900-luvun alussa 70 % seurakunnista sijaitsi pohjoisella puolella maapallo. Nyt 2000-luvulla tilanne on kääntynyt toisin päin, 70 % seurakunnista sijaitsee eteläisellä pallon puoliskolla. Suuri osa kristityistä asuu kolmansissa
maissa, erilaisten diktatuurien alaisina, maissa joissa ihmisoikeudet eivät toimi. Noin 10 % kaikista kristityistä asuu ääri-islamilaisissa ja ateistis-kommunistisissa maissa tai maissa, joissa maan pääuskontoon liittyy voimakas
nationalismi ja muut uskonnot koetaan uhkana maan yhtenäisyydelle. Tämä tekee yhteensä noin 200 miljoonaa ihmistä. Joten kysymys ei ole pienestä ongelmasta.
Heikoin uskonnonvapaus tällä hetkellä on Pohjois-Koreassa. Maassa
ei sallita minkään uskonnon harjoittamista. Näin ollen, jos viranomaiset huomaavat jonkun pohjoiskorealaisen olevan kristitty, hänet vangitaan. Jos hän ei julkisesti luovu kristillisyydestään, niin hänet teloitetaan tai viedään
vankileireille. Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat Pohjois-Korean vankiloissa ja vankileireillä olevan noin 70 000 kristittyä vangittuina sen tähden, että he ovat kristittyä.
Saudi-Arabia on islamin synnyin maa. Maassa on kaksi
islamin pyhintä paikkaa. Maa on hyvin suljettu ulkopuolisilta. Maahan ei esimerkiksi saa viisumia ilman kutsua maan sisältä. Mekkaan ei ole muilla kuin muslimeilla asiaa. Saudikansalaisen on kiellettyä olla muun uskonnon edustaja kuin
islamin. Maan katukuvassa ei saa näkyä muun uskonnon kuin islamin tunnuksia. Mediassa ei sallita muun uskonnon esilletuomista kuin islamin. Jopa maahan tulevien siirtotyöläisten, jotka yleensä tulevat Aasiasta ja Afrikasta, ei
sallita kokoontua harjoittamaan omaa uskontoaan edes kodeissa. Islamin hylkäävä saudi yleensä tapetaan viranomaisten tai sukulaisten toimesta.
Muita maita, joissa uskonnonvapautta ei ole tai se on hyvin heikkoa, ovat mm. Iran,
Afganistan, Somalia, Malediivit, Jemen, Laos, Eritrea ja Uzbekistan. Näissä maissa kristityt kokevat eriasteista vainoa, joka voi näkyä lievimmillään siten, että kristittyjen on vaikea saada työ- tai opiskelupaikkoja. Vaino voi
ilmetä myös seuraavilla tavoilla. Valtiovalta tai ääriliikkeet voivat estää kirkkojen rakentamisen ja seurakuntien kokoontumisen. Kirkkorakennuksia voidaan sulkea tai tuhota. Seurakuntien pastoreita ja muita työntekijöitä voidaan
pahoinpidellä viranomaisten tai ääriliikkeiden taholta. Ääriliikkeet voivat hyökätä seurakuntia vastaan viranomaisten hiljaisen hyväksynnän tukemana. Pahimmillaan vaino näkyy mielivaltaisina pidätyksinä, pahoinpitelyinä,
vangitsemisina, kidutuksina ja murhina.
Länsimaissa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa ja Afrikan eteläosissa vainoa kristillisiä seurakuntia kohtaan ei ilmene. Mutta vainot ovat todellisia Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä,
Keski-Aasiassa ja monissa Aasian maissa paikallisia kristittyjä kohtaan. Uskonnonvapausrikkomukset kristittyjä kohtaan ovat tämän hetken vaietuin ihmisoikeusrikkomus maailmassa.
|