Aamenesta öylättiin
Deismi
Deismi on näkemys, jonka mukaan Jumala on luonut maailman, mutta
jättänyt sen toimimaan täysin luonnonlakien mukaan. Deismin
Jumala ei puutu maailman kulkuun.
Demokratia
Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Demokraattisen käsityksen
mukaan valtiovalta on kokonaisuudessaan peräisin kansalta ja vallankäyttö
on järjestettävä oikeussäännöksin. Länsimaisen
oikeusvaltion keskeisinä päämäärinä pidetään
yhteisen hyvän edistämistä, pahan minimoimista ja heikkojen
suojaamista. Aina demokratia ei ole ollut arvostettua, vaan esim. kreikkalainen
filosofi Aristoteles piti sitä toiseksi huonoimpana hallintomallina
heti tyrannian jälkeen. Demokraattisen yhteiskuntakehityksen juuret
ovat lähinnä Ranskan vallankumouksessa 1789.
Uudessa testamentissa on edustettuna toisaalta apostoli Paavalin käsitys
esivallasta Jumalan antamana instituutiona, toisaalta Ilmestyskirjan
malli, jossa korostetaan Jumalan kansan ja maailman vastakkaisuutta.
Luterilainen malli yhteiskunnasta on perustunut yleensä Paavalin
opetuksiin.
Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa
kristillistä yhteiskuntajärjestystä. Mikään
yhteiskuntajärjestelmä ei ole täydellinen. Kuitenkin
pohjoismainen demokraattinen oikeusvaltio vastaa parhaiten luterilaisen
kirkon näkemystä hyvästä yhteiskuntajärjestyksestä.
Se antaa kansalaisille vastuuta ja mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan
ja vallankäyttäjien valintaan.
Julkisyhteisönä kirkon hallinnossa on omaksuttu edustuksellinen
demokratia. Kirkon hallinnossa ovat edustettuina toisaalta kaikki kirkon
jäsenet, toisaalta hengellisen viran edustajat eli piispat ja papit,
joilla on oma kiintiönsä mm. kirkon ylimmässä päättävässä
elimessä, kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokouksen, hiippakuntavaltuustojen
ja paikallisseurakuntien hallintoelinten jäsenet ovat pääosin
maallikoita.
Demoni
Ks. enkeli
Diakonaatti
Diakonaatti tarkoittaa kirkon hengelliseen virkaan kuuluvaa, papin
virasta erillistä palveluvirkaa. Virallista keskustelua diakonaatin
perustamisesta Suomen kirkkoon on käyty vuodesta 1994 lähtien.
Vuosina 1994–1997 diakonaattia pohti kirkolliskokouksen diakonaattikomitea
puheenjohtajanaan piispa Olavi Rimpiläinen. Komitea esitti diakonaatin
perustamista kirkon hengelliseksi viraksi piispuuden ja pappeuden rinnalle.
Diakonaattiin kuuluisivat diakonian, kasvatuksen ja kanttorin virat,
ja siihen liityttäisiin piispallisessa vihkimyksessä. Näin
Kristuksen kirkon virka miellettäisiin kolmisäikeiseksi.
Vuonna 2000 kirkolliskokous asetti virkarakennekomitean, jonka puheenjohtajana
oli teologian tohtori Jaakko Ripatti. Komitea esitti vuonna 2002 jättämässään
mietinnössä, että diakonaattiin kuuluisivat diakonian
viranhaltijoiden ja nuorisotyönohjaajien lisäksi kanttorit,
lehtorit, lapsityönohjaajat sekä päätoimiset lähetyssihteerit.
Syksyn 2003 kirkolliskokous lähetti asian kirkkohallitukselle
viimeisteltäväksi sillä täsmennyksellä, että
diakonaattiin sisältyisivät tässä vaiheessa diakonian
viranhaltijat, nuorisotyönohjaajat ja kanttorit. Asia palasi keväällä
2004 asetetulle uudelle kirkolliskokoukselle. Asian käsittely on
vielä kesken.
Diakonaattia on pohdittu myös kirkkojen välisissä neuvotteluissa.
Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komission BEM-asiakirjassa
kirkon virka nähdään papin, piispan ja diakonian virkana.
Porvoon julkilausumassa luterilaiset ja anglikaanit pyrkivät yhdistämään
näkemyksiään diakonian virasta.
Lisätietoa:
www.evl.fi/kirkolliskokous
Diakoni
Diakoni on piispainkokouksen hyväksymän diakonisen sosiaalityön
suuntautumisvaihtoehdon suorittanut henkilö, jonka tutkintonimike
on sosionomi (AMK). Diakoneja koulutetaan Diakonia-ammattikorkeakoulussa
(Diak:ssa) sekä Yrkeshögskola Sydvästissä. Koulutuksen
laajuus on 210 ETCS (140 ov), ja sen kelpoisuusehdoissa noudatetaan
yleisiä sosiaalihuollon kelpoisuusvaatimuksia. Tutkinnon suoritettuaan
diakoni vihitään kirkon diakonian virkaan.
Evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa diakoni työskentelee
paikallisseurakunnassa tai muissa kirkon tehtävissä. Yhteiskunnan
palveluksessa diakoni työskentelee sosiaalihuollon tehtävissä
tai järjestöjen palveluksessa.
Diakonia
Diakonia on kristilliseen uskoon ja rakkauteen perustuvaa palvelua
kirkon elämässä. Jeesus sanoi, ettei Ihmisen Poika tullut
palveltavaksi vaan palvelemaan. Samoin diakonia (palvelu) on erottamaton
osa kirkon elämää, yksi kirkon perustuntomerkeistä.
Diakonia etsii, lievittää ja poistaa ihmisten hätää
ja kärsimystä. Diakonia pyrkii herättelemään
myös yhteiskunnallista ja kansainvälistä vastuuta. Kirkollinen
diakonia pyrkii auttamaan ja tukemaan erityisesti heikoimmassa asemassa
olevia ja niitä, jotka jäävät kaiken muun avun ulottumattomiin
tai ovat muutoin kestämättömässä tilanteessa
elämässään.
Diakoniatyö on luonteeltaan karitatiivista, liturgista ja yhteiskunnallista.
Liturginen työ merkitsee lähimmäisen palvelemista jumalanpalveluksen
ja hengellisen elämän hoidon kautta. Karitatiivinen työ
voi olla sielunhoitoa, kriisiapua (esim. kuolinviestin viemistä
poliisin kanssa ihmisen kotiin), mielenterveystyötä, vammaistyötä,
taloudellista avustamista, velkaongelmien selvittelyä, ruokapankkien
ylläpitoa, kriminaali- ja päihdetyötä sekä
ihmisiä tukevaa ryhmätoimintaa. Yhteiskunnallinen diakonia
on hädän syiden selvittämistä ja yhteiskunnallista
vaikuttamista niiden poistamiseksi.
Diakonia on koko kirkon ja seurakunnan asia. Sitä toteuttavat
vapaaehtoiset seurakuntalaiset, diakonian viranhaltijat, diakoniakeskukset
suurimmissa kaupungeissa, rovastikunnat, hiippakunnat, diakoniaopistot
ja -laitokset, monet kristilliset yhdistykset, vuosittainen Yhteisvastuukeräys,
Kirkon diakoniarahasto, Kirkon Ulkomaanapu sekä Kirkkohallituksen
toiminnallisen osaston diakonian ja yhteiskuntatyön toimiala (KDY).
Diakoniatyö nykyisessä muodossaan lähti liikkeelle diakonissalaitoksista
1800-luvun puolivälissä. 1900-luvun alussa työ laajeni
seurakuntiin. Vuonna 1943 säädettiin, että jokaisessa
seurakunnassa tulee olla diakoniatyöntekijän virka. Diakonissalaitoksia
on Suomessa neljä: Helsingissä, Lahdessa, Oulussa ja Porissa.
Diakoniatyöntekijöitä kouluttaa maassamme Diakonia-ammattikorkeakoulu
(Diak) sekä ruotsinkielinen Yrkeshögskolan Sydväst Lärkkullassa.
Diakissa voi suorittaa joko diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehdon
(160 ov) tai diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehdon (140
ov) ja tulla sen jälkeen vihityksi diakonissaksi tai diakoniksi.
Sydvästissä voi suorittaa vain jälkimmäisen.
Lisätietoa:
Kirkkohallitus: Diakonia- ja yhteiskuntatyö (KDY):
http://www.evl.fi/kkh/to/kdy
Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) http://www.diak.fi
Yrkeshögskolan Sydwäst/Lärkkulla http://www.sydvast.fi
Diakonissa
Diakonissa on piispainkokouksen hyväksymän diakonisen hoitotyön
suuntautumisvaihtoehdon suorittanut henkilö, jonka tutkintonimike
on sairaanhoitaja (AMK). Diakonissoja koulutetaan Diakonia-ammattikorkeakoulussa
(Diak:ssa). Koulutuksen laajuus on 240 ETCS (160 ov), ja sen kelpoisuusehdoissa
noudatetaan terveydenhuollon kelpoisuusvaatimuksia. Tutkinnon suoritettuaan
diakonissa vihitään kirkon diakonian virkaan.
Evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa diakonissa työskentelee
paikallisseurakunnassa tai muissa kirkon tehtävissä. Yhteiskunnan
palveluksessa diakonissa työskentelee sairaanhoidon ja terveydenhuollon
tehtävissä.
Dogmatiikka
Dogmatiikka on systemaattisen teologian haara, joka tutkii kristillisen
uskon oppia (kr. dogma) ja oppilauselmia. Keskiajalla teologia ja erityisesti
dogmatiikka oli yliopistomaailman tärkein oppiaine. Dogmatiikka
tutkii kirkon uskoa analysoimalla järjestelmällisesti käsitteitä
ja dogmeihin liittyvää aatehistoriallista kehitystä ja
rakennetta. Se systematisoi niitä totuuksia, joihin kirkko nojaa
ja joiden varassa sen itseymmärrys ja olemassaolo ovat.
Dogmi, dogma
Dogmi (kr. dogma) tarkoittaa oppia, oppilauselmaa, kristillistä
uskontotuutta. Keskeisimmät kirkon dogmit ovat dogmi kolmiyhteisestä
Jumalasta sekä dogmi Kristuksesta Jumalan Poikana, joka on tosi
Jumala ja tosi ihminen ja joka on inkarnoitunut eli syntynyt ihmiseksi
sovittaakseen ihmiskunnan synnit.
Dogmit on alun perin laadittu puolustamaan oikeaa kristillistä
uskoa harhaoppeja vastaan. Dogmit eivät ole yksinomaan rationaalisia
oppikaavoja, vaan ne ilmaisevat sen, mitä kristillinen usko pohjimmiltaan
on. Dogmit kuvaavat elävää Kristus-uskoa ja puolustavat
sitä. Niihin sisältyy myös ylistyksen ulottuvuus.
Kristinuskon sisällöllistä kokonaisuutta, kaikkia dogmeja,
kuvataan käsitteellä dogma. Uskontunnustukset ovat luonteeltaan
dogmaattisia, koska niissä ylistetään Jumalaa lausumalla
kristillisiä uskontotuuksia.
Dogmien ja koko dogman tehtävä on säilyttää
kristillinen kirkko ja kristillinen usko maailmassa sukupolvesta toiseen.
Tätä tehtävää ja kansanopetusta varten kirkko
laatii mm. katekismuksia, joissa dogma on selitetty yksinkertaisesti.
Doketismi
Doketismi on oppi, jonka mukaan Jeesus ei ollut todellisesti vaan ainoastaan
näennäisesti ihminen. Doketismin Kristus on jumalolento valeruumiissa.
Kirkon opin mukaan Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen (kaksiluonto-oppi).
Doksologia
Doksologia on kreikankielinen sana ja tarkoittaa ylistystä. Monet
rukoukset päättyvät doksologiaan, esimerkiksi Isä
meidän -rukous. Myös Pieni kunnia (Kunnia Isälle ja Pojalle
– –) on doksologia. Ehtoollisrukouksen päätösdoksologiassa
(Hänen kauttaan, hänen kanssaan – –) ylistetään
Isää Kristuksen kautta.
Lisätietoa:
Jumalanpalveluksen opas 2000: Jumalanpalveluksen sanasto
Aamenesta öylättiin - kirkollinen sanasto
 Kirkon etusivulle
|